Saimi Aina

Elokuussa Saimi palasi kesätauon jälkeen päiväkotiin, ja Jana hoiti entiseen tapaan saattamisen. Elli oli vanhempainvapaalla ja minä töissä, mikä tosin tarkoitti lähinnä etätöiden tekemistä kotoa käsin. Päivät hujahtivat nopeasti ohitse. Iltapäivisin teimme usein ruokaa, minkä jälkeen söimme kaikki yhdessä, ja välillä Jana jäi vuoronsa päätteeksi ruokailemaan kanssamme. Arki-illat vietimme nelistään kotona ja ne menivät pitkälti lastenhoito- sekä syöttöhommissa. Kuten aiemminkin, Saimi tapasi nukahtaa Ellin syliin, josta minä siirsin hänet omaan sänkyynsä ja olin usein vierellä yöhoitajan saapumiseen asti. Viikonloppuisin Saimilla oli hoitaja ainakin toisena päivänä, ja välillä molempina. Niinä päivinä vietimme yleensä aamupäivät perheen kesken ja kävimme esimerkiksi metsässä kävelyllä sekä keinumassa. Hoitaja tuli päiväunien jälkeen, ja illan olimme taas keskenämme. Rytmi toimi hyvin, ja Saimi tykkäsi, kun tapahtumaa riitti koko ajan.

Jatka lukemista ”28. Sauna (elokuu 2024 – helmikuu 2025)”

Synnytyksen jälkeen Elli ja Aimi olivat vielä kaksi vuorokautta Naistenklinikalla. Heillä oli paikka kahden hengen huoneessa, jossa ei juurikaan ollut ylimääräistä tilaa, eikä sängyn viereen oikein mahtunut edes tuolia laittamaan, joskaan ei sellaista tainnut ollakaan. Ellin huonekaveri, joka oli myös juuri synnyttänyt, makoili sängyssään surullisen oloisena. Pienessä huoneessa yksityisyyttä ei oikeastaan ollut, ja Elli oli kuullut, että nainen oli tuotu vastaanottokeskuksesta synnyttämään, eikä hänellä ollut puhelinliittymässään lainkaan rahaa, joten hän ei voinut soittaa kenellekään. Käydessäni pyörähtämässä sairaalalla vein Ellille prepaid-liittymän, jonka hän antoi myöhemmin vierustoverilleen. Sen jälkeen huoneessa oli ollut paljon enemmän puhetta ja iloa.

Jatka lukemista ”27. Isosisko (toukokuu–elokuu 2024)”

Jana oli lähdössä tammikuun loppupuolella kuukaudeksi Filippiineille, joten Viisi vuodenaikaa etsi hänelle sijaisia. Eräänä päivänä uusi avustaja oli iltapäivällä tutustumisvuorossa, ja he saapuivat Janan kanssa meille ennen kuin olin itse ehtinyt kotiin. Tiesin etukäteen ainoastaan uuden työntekijän nimen ja sen, että hän oli kongolaistaustainen. Oven avatessani kuulin iloisen matalan äänen, ja minulle tuli esittäytymään vajaa kaksimetrinen, ehkä karkeasti arvioiden 120-kiloinen, hyvin tumma mies, Kosi. Minua rupesi huvittamaan tilanne aika lailla, sillä olin odottanut tavanomaiseen tapaan kohtaavani nuoren, luultavimmin itseäni huomattavasti pienemmän, naisen.

Jatka lukemista ”26. Pikkusisko (tammikuu–toukokuu 2024)”

Janan aloitettua Saimin avustajana, arkemme rullasi jälleen sujuvammin. Sittemmin otimme hänet myös Tunne Hoivan hoitorinkiin, joten hän hoiti Saimia välillä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Saimi mieltyi Janaan nopeasti ja viihtyi mainiosti hänen seurassaan. Hiljalleen Jana alkoi tuntua ikään kuin perheenjäseneltä, ja myöhemmin hän saattoi esimerkiksi vuoronsa päätteeksi jäädä syömään kanssamme. Saimi puolestaan tutustui Janan perheeseen, sillä Jana soitti toisinaan Saimin kanssa videopuheluita Filippiineillä asuvalle äidilleen, joka taisi erityisesti ihastua Saimin pulleisiin poskiin.

Jatka lukemista ”25. Ilouutinen (elokuu–joulukuu 2023 )”

Pääsiäisenä vietimme muutaman päivän kahden ystäväperheen kanssa Hämeenlinnassa sijaitsevassa Aulangon kylpylähotellissa. Kantaessani Saimia ensimmäistä kertaa kohti allasta, hän rupesi kikattelemaan ääneen jo kuullessaan veden liplattelua. Kävimme uiskentelemassa kahdesti päivässä, sekä aamuisin että iltapäiväisin, ja lilluimme erilaisissa lämpimissä altaissa pitkän tovin. Pulikoimisen ohella teimme kaikenlaista kivaa, kuten kävimme illallisella hotellin ravintolassa ja ulkoilemassa lähialueilla. Oli mukavaa päästä viettämään aikaa perheenä ystävien kanssa ja tehdä aivan tavallisia lapsiperhe-elämään kuuluvia asioita. Aulangon reissun ja uintiharrastuksen innoittamana aloimme Ellin kanssa suunnitella hieman pidempää matkaa Saimaalle, Imatran kylpylään, tulevana kesänä.

Jatka lukemista ”24. Saimaa (huhtikuu–elokuu 2023)”