Saimi Aina menehtyi viisivuotiaana 23. huhtikuuta 2025 Uudessa lastensairaalassa Helsingissä. Isä ja äiti olivat Saimin vierellä pitäen käsistä, halaten, puhellen Saimin lempiasioista ja laulaen hänen lempilaulujaan. Vajaa yksivuotias pikkusisko nukkui viereisessä huoneessa.
Saimi syntyi täysin yllättäen noin kolme kuukautta etuajassa 30.1.2020 hänen vanhempiensa ollessa käymässä Barcelonassa. Syntyessään Sant Paun sairaalassa Saimi painoi 860 grammaa, mutta oli verraten hyväkuntoinen. Alkutaipale keskososastolla meni hyvin ja tarkoituksena oli jatkaa hoitoa Barcelonassa alkukesään asti, jotta Saimi ehtisi kasvaa ennen matkustamista kotiin. Koronapandemian paheneminen pakotti kuitenkin muuttamaan suunnitelmia, ja Saimi lensi ambulanssilennolla Suomeen maaliskuun loppupuolella.
Suomeen siirtymisen jälkeen Saimin jo aiemmin alkaneet vatsaongelmat pahenivat äkillisesti. Syyksi havaittiin suolenkiertymä, joka edellytti välitöntä leikkausta, ja lopulta valtaosa suolistosta jouduttiin poistamaan. Kolmen rankan leikkauksen seurauksena myös Saimin munuaiset vaurioituivat vakavasti ja pysyvästi. Leikkauksista toipuessa Saimi joutui vielä kärsimään huolimattomuudesta johtuneesta vakavasta hoitovirheestä, joka aiheutti, tai ainakin vahvasti myötävaikutti, laajojen aivovaurioiden syntymiseen. Aivovaurioista seurasi Saimille muun muassa vaikea kehitysvammaisuus, epilepsia ja näönkäytön ongelmia.
Vuoden 2021 alussa Saimi pääsi vihdoin kokonaan kotiin vanhempiensa hoitoon. Seuraavan vuoden syksyllä Saimi aloitti erityislasten päiväkoti Troolarissa, jossa hän viihtyi ja nautti olostaan alusta pitäen. Erityisen rakkaan harrastuksen Saimi löysi päästessään alkukeväästä 2023 mukaan Jaatisen Maja -yhdistyksen järjestämään vammaisten lasten uintiryhmään. Saimi nautti suuresti vedessä olemisesta, ja uiminen tuli tärkeäksi osaksi koko perheen elämää.
Muita rakkaita harrastuksia olivat verkkokeinussa keinuminen, huristelu pyöräkärryssä vanhempien vetämänä ja vaunuissa kulkeminen metsässä. Erityisen kivaa olivat hurjat vauhdit keinussa ja pomppuiset reitit kärryillä. Ne saivat Saimin usein nauramaan ilosta. Saimi tykkäsi kovasti myös musiikista ja kaikenlaisista äänistä, kuten lintujen viserryksestä, imuroinnin hurinasta tai paperin repimisestä syntyvästä rahinasta. Ne nostivat aina leveän hymyn Saimin kasvoille.
Vanhempien lisäksi, tärkeässä roolissa Saimin elämässä olivat isovanhemmat sekä monet lämminsydämiset hoitajat niin kotona kuin päiväkodissa. Saimi nautti kovasti ihmisten seurasta, heidän ääniensä kuuntelemisesta, kosketuksesta ja etenkin sylissä olemisesta.
Elämänsä aikana Saimi joutui toistuvasti viettämään aikaa sairaalassa. Maaliskuussa 2025 Saimi päätyi Uuteen lastensairaalaan RS-viruksen takia. Lopulta viikkoja kestäneen rankan sairaalajakson jälkeen virus, Saimin perussairaudet sekä erinäiset vahingot olivat yhdessä liikaa, ja Saimi jatkoi matkaansa tästä maailmasta äidin ja isän ollessa vierellä saattamassa.
Monista sairauksista ja toistuvista vaikeuksista huolimatta, Saimi jaksoi aina ihmeellisesti jakaa iloa ympärilleen ja valloittaa ihmisten sydämiä leveällä hymyllään sekä iloisella – joskin lujatahtoisella – persoonallaan. Tuskin kukaan, joka on nähnyt Saimin suurille poskille kaartuvan ja silmiin asti nousevan hymyn, tulee sitä ikinä unohtamaan.