Rauhallisen ympäristön ohella erityisen tärkeää Saimin kehitykselle oli saada olla hyvin lähellä vanhempiaan eli niin sanottu “iho vasten ihoa” -hoito. Käytännössä se tarkoitti sitä, että otimme mukavan asennon nojatuolissa ja pidimme Saimia paljasta rintaamme vasten käsiemme suojassa. Aluksi Saimi oli niin pieni, että hän mahtui käytännössä kahden kämmeneni alle. Sylissä ollessaan Saimilla oli vain vaippa ja pipo yllään, ja hänet peiteltiin rinnallemme lämpöpeitoilla. Alusta pitäen hoitajat kehottivat keskittymään vain lapseen ja unohtamaan kaiken muun, kuten kännykän räpläämisen, mikä oli minusta erinomainen neuvo.
Jatka lukemista ”3. Hämärässä huoneessa (helmikuu 2020: Sant Pau, Barcelona)”2. Syntymä (tammikuu–helmikuu 2020: Sant Pau, Barcelona)
Saatuani sairaalan vaatteet päälleni minut saatettiin kiireellä leikkaussaliin. Minulle annettiin tuoli ja pääsin istumaan Ellin viereen pään puolelle. Ylävatsan kohdalle oli ripustettu suojaverho estämään minua näkemästä leikkausta. Tuo verho jäi vain niin matalalle, että minun piti pysytellä kumarassa Ellin pään vieressä ja välttää katsomasta hoitohenkilökunnan suuntaan, etten vahingossa näe itse operaatiota.
Jatka lukemista ”2. Syntymä (tammikuu–helmikuu 2020: Sant Pau, Barcelona)”1. Alku (tammikuu 2020: Barcelona)
Saimi sai todennäköisesti alkunsa ollessamme retkipyöräilemässä Saimin äidin, Ellin, kanssa Lieksasta Kuusamoon elokuussa 2019. Tuolloin emme tosin olleet asiasta tietoisia, ja raskaus tuli meille täytenä yllätyksenä sen ollessa jo kolmannella kuukaudella. Syksyn ja talven mittaan raskaus eteni hienosti, eikä minkäänlaisia poikkeavuuksia tai haasteita ilmennyt, vaan kaikki näytti esimerkiksi lääkärintarkastuksissa ja ultraäänitutkimuksissa normaalilta. Ultraäänen perusteella laskettu aika oli 10.5.2020.
Jatka lukemista ”1. Alku (tammikuu 2020: Barcelona)”